Uudet hyvinvointiteknologian opiskelijat aloittivat

Tästä se alkaa! Tällainen innostunut joukko hyvinvointiteknologian uusia opiskelijoita aloitti opintonsa tammikuussa 2012. Valokuvassa oikella koulutusohjelman vetäjä Lea Saarni.

Kemiantekniikan insinööri hyvinvointiteknologiaa opiskelemassa

Lähdin opiskelemaan hyvinvointiteknologiaa, koska halusin päivittää osaamiseni ja tutkintoni vastaamaan paremmin alaa, jolla työskentelen asiantuntijana. Varsinaista hyötyä koulutuksesta ei vielä ole ollut liittyen työhöni tietopalveluja myyvässä yrityksessä terveydenhuoltoalalla, mutta innovatiivisena olen keksinyt pari tuoteideaa luentojen ja seminaarien aiheista.

Tekniikan sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden yhdistäminen samaan koulutusohjelmaan on ollut erittäin onnistunut veto. Opiskelijoiden erilaiset taustat tuovat keskusteluihin joskus mielenkiintoisia näkökulmia. Varsinkin lounastauolla keskustelun aiheet ovat olleet mielenkiintoisia ja ajankohtaisia, kuten esimerkiksi eurokriisi, koululaisten keskittymiskyvyn muuttuminen, onko kaikille taattava mahdollisuus kotihoitoon jne. Keskusteluissa yhteistä on huoli ihmisistä.

Teoria siirtyy käytäntöön

Insinööriopinnoissa tehtävien painopiste oli paljolti ratkaisukeskeinen ja käytännönläheinen, kun taas tämän hetkisessä koulutuksessa lähestymistapa on melko teoreettinen. Itse nautin haasteista ja ongelmien ratkaisemisesta, mitä ainakaan ensimmäisen jakson kurssit eivät juurikaan ole vaatineet. Onneksi koulutus ei ole sentään pelkkää referointia, vaan opinnot tarjoavat myös käytännönläheistä oppimista esimerkiksi esteettömyyteen liittyvällä kurssilla.

Kurssilla on tarkoitus tehdä esteettömyyskartoitus opettajan valitsemasta kohteesta eli käytännössä tämä tarkoittaa, että menemme tutkimaan kohdetta mittavälineiden ja kartoituslomakkeiden kanssa. Tällainen kouriintuntuva teorian siirtäminen käytäntöön tuo ainakin itselleni paljon lisämotivaatiota.

Opintojen myötä tietoisuus ihmisten erilaisista tarpeista ja rajoitteista on vaikuttanut esimerkiksi siihen, mitä tulevaisuudessa asunnolta haluan ja miten toimiva koti on järkevä toteuttaa. Tällä ymmärryksellä lisään myös asunnon arvoa mahdollisessa myyntitilanteessa. Opinnot ovat myös vaikuttaneet kaupungilla liikkumiseeni, sillä nykyään huomioin paremmin kanssaihmiset ja osaan avustaa ihmisiä, jotka käyttävät erilaisia apuvälineitä. Esimerkiksi pyörätuoli oli minulle käytännössä vieras menopeli ja nykyisin en yhtään vierasta auttaa kyseisellä apuvälineellä liikkuvaa, kun tiedän miten kyseinen apuväline toimii.

Teksti: Marko Suvila

Hyvinvointiteknologiasta uusi ura

Olin pitkään miettinyt ja etsinyt itselleni uutta uraa, kun jossain vaiheessa palaan pitkän hoitovapaan jälkeen työelämään. Hyvinvointiteknologia kuulosti mielenkiintoiselta, monipuoliselta ja ajankohtaiselta. Hakiessani koulutukseen minulla ei ollut käsitystä siitä mitä hyvinvointiteknologia oikeastaan tarkoittaa. En tiennyt mitä kaikkea se pitää sisällään, miten sitä voi opiskella ja millaisissa tehtävissä voisin koulutuksen jälkeen työskennellä. Olin toki lukenut hakuoppaasta koulutuksen kuvauksen, mutta kuitenkin mieleni koulutuksen alkaessa oli täynnä kysymyksiä.

Opinnot alkoivat tammikuussa 2012. Alkuun liiankin helpon oloisesti. Verkkaisen alun jälkeen todellisuus iski: paljon haastavia tehtäviä lyhyehköillä palautusajoilla ja opinnäytetyötäkin piti aloitella. Siis työtä, jonka avulla voisi saada jalkansa alan työnantajan oven rakoon! Juuri opinnäytetyön aloittaminen tuntuikin vaikeimmalta; miten keksiä aihe tai edes aihepiiri parin viikon opiskelun jälkeen, kun ei vielä tiennyt mitä mahdollisuuksia hyvinvointiteknologia tarjoaa? Aihe kuitenkin löytyi. Mutta ehkä nykyisellä tietämyksellä ja ymmärryksellä valinta olisi ollut toinen.

Puolen vuoden opiskelun jälkeen olen itselleni selittänyt hyvinvointiteknologian tarkoittavan kaikkea sitä teknologiaa, joka tähtää hyvinvointimme parantamiseen. Tätä teknologiaa voikin havaita hyvin monissa asioissa. Esimerkkeinä tästä on turvaranneke, rollaattori, sykemittari, liesivahti, verenpainemittarit kotimittauksiin, matkapuhelinten terveyssovellukset, pelikonsolien liikuntapelit ja lukemattomat muut.

Opiskeltavat aihepiirit ovat olleet mielenkiintoisia. Ja ainakin minulle lähes kaikki uusia asioita, vain pieni osa on tuttua aikaisemmista bioanalytiikan opinnoistani. On ollut projektinhallintaa, terveysteknologiaa, tilastotiedettä, tutkimuksellista kehittämistyötä, käytettävyyttä sekä esteettömyyttä. Toistaiseksi mielenkiintoisin hyvinvointiteknologian opintojakso on ollut Rakennetun ympäristön esteettömyys. Opintojaksoihin on sisältynyt paljon tehtäviä tenttien sijaan. Monet tehtävistä on toteutettu ryhmätyöskentelynä. Niiden tekeminen on onnistunut etätyöskentelynä sähköpostien avulla ja lähipäivien aikana pidetyillä lyhyillä palavereilla. Olen aikaisemmin ajatellut, että minulle sopii paremmin yksilötehtävät. Nyt kuitenkin olen ymmärtänyt ryhmätyön vahvuuden: eri lähtökohdista tulevat opiskelijat auttavat ja tukevat toisiaan tehtävien tekemisessä. Tehtäviin myös panostaa enemmän, koska jokaisen osuus vaikuttaa myös toisten suoriutumiseen ja arvosanaan. 

Rakennetun ympäristön esteettömyys

Esteettömyys on laaja kokonaisuus, joka koostuu rakennetun ympäristön esteettömyyden lisäksi siitä, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus osallistua sujuvasti työntekoon, harrastuksiin kulttuuriin ja opiskeluun. Myös palvelujen saatavuus, välineiden käytettävyys, tiedon ymmärrettävyys ja mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksen tekoon kuuluvat esteettömyyteen. Vaikka esteetön ympäristö on välttämätön etenkin eri tavoin toimimisesteisille ja ikääntyneille henkilöille, parantaa se jokaisen elämänlaatua helpottamalla osallistumista ja toimintaa. Se myös antaa toimimisrajoitteisille ja ikääntyville mahdollisuuden omatoimiseen ja itsenäiseen arkeen.

Yksi tärkeä syy esteettömän ympäristön luomiseen on se, että ikääntyneiden osuus kasvaa voimakkaasti vuosien 2015 -2030 välillä suurten ikäluokkien alkaessa ikääntyä. Samaan aikaan työikäisten osuus laskee noin 7 prosenttiyksikköä. Kaikkein voimakkaimmin kasvaa hyvin iäkkäiden, yli 85- vuotiaiden, osuus. Lasten ja nuorten osuus pysyy lähes nykyisellä tasolla. Ikääntyneiden määrän kasvaessa lisääntyy myös vanhuksille suunnattujen palvelujen tarve. Jos kotona asumista ei tueta, tarvitaan lisää paikkoja laitoshoitoon. Esteettömällä ympäristöllä voidaan tukea sitä, että kotona pärjätään mahdollisimman pitkään.

Panostamalla esteettömyyteen ympäristöä ja sen toimintoja suunniteltaessa ja toteutettaessa, voidaan myöhemmässä vaiheessa välttyä tarpeiden muuttumisen aiheuttamien korjaustöiden kustannuksilta. Koska esteettömän ympäristön suunnittelu ja toteutus vaatii monialaista asiantuntemusta, työllistää se henkilöitä monilla aloilla (esim. esteettömyyskartoittaja, rakennusinsinööri, tuotesuunnittelija ym.).

Rakennettu ympäristö on esteetön silloin, kun se on kaikkien käyttäjien kannalta toimiva, turvallinen ja miellyttävä käyttää. Hyvinvointiteknologian koulutusohjelmassa opiskellaan rakennetun ympäristön esteettömyyttä. Kurssilla opiskellaan rakennetun ympäristön toimintarajoituksia, esteettömän ympäristön ominaisuuksia ja tunnusmerkkejä, esteettömyyttä edistävää lainsäädäntöä ja ohjeistoa, liikkumista ja toimintaa auttavia apuvälineitä, rakennuttamisprosessia ja sen sopimuskäytänteitä, vaikutuskanavia ja ympäristövisioita.

Esteettömyyden opiskelu on ollut mielenkiintoista, opiskelumateriaali havainnollistavaa ja opettajat innostavia. Harjoitustöiden muodossa on päässyt itsekin havainnoimaan ympäristön esteettömyyttä ja kokeilemaan esteettömyyskartoitusten tekoa. Kurssin myötä on oppinut katsomaan ympäristöään uusin silmin, huomioiden monia asioita mihin ei ennen ole kiinnittänyt huomiota. On huomannut miten uskomattoman paljon ja miten monin tavoin rakennettu ympäristö voi rajoittaa toimimista!

Teksti: Riitta Kallioniemi