Opintomatkalla Rehacare-messuilla 10.-11.10.2012

Rehacare, hyvinvointiteknologia-alan kansainvälisyyttä katsastamassa

Rehacare messut ovat Euroopan suurimmat apuvälinemessut, jotka järjestetään vuosittain Düsseldorfissa. Hyvinvointiteknologia ei ole pelkästään suomalainen ilmiö, näin totesimme käydessämme Düsseldorfissa Rehacare messuilla. Kansainvälisyys kuuluu myös hyvinvointiteknologian opintoihin, vaikka kenelläkään kurssilaisistamme ei ole ollut mahdollisuutta lähteä kansainväliseen vaihtoon, pääsimme pienellä iskuryhmällä käymään pikavisiitillä Düsseldorfissa. Kiersimme messuhalleja kahtena päivänä ja saimme paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia siitä, mistä hyvinvointiteknologiassa on kyse. Messuilla näki uutta teknologiaa palvelurobotista alkaen. 

Messuilla näimme myös monia hyvinvointiteknologian käyttäjiä, joita Suomessa harvoin näkee. Messuvieraita oli vauvasta vaariin, näin ollen kävijöiden tarpeetkin ovat hyvin erilaiset. Tampereella luennolla istuessaan olemme kyllä vilkkaasti keskustelleet eri asiakasryhmistä ja heidän tarpeistaan, mutta näillä messuilla asiat tulivat lähelle ihan eri tavalla. Se mitä olemme luennoilla oppineet, on todellisuutta monille messukävijöistä.

Opimme myös, että esimerkiksi pyörätuolin käyttäjä voi liikkua monessa eri paikassa, ja jokaiseen ympäristöön hän tarvitsee omanlaisensa välineen. Vuoristoon voi lähteä yksi- tai kaksipyöräisellä kuninkaan istuinta muistuttavalla istuimella, jota ohjaa yksi tai kaksi avustajaa. Alas voi laskea vaikka monoskillä pitkin laskettelurinnettä. Kauniina kesäisenä päivänä hiekkarannalle lähdetään rannalle sopivalla suuripyöräisellä beach-tuolilla, jonka pyörät eivät uppoa hiekkaan ja tietysti tuoli kelluu laineilla. 

Jokapäiväisempään elämään löytyy jos jonkinlaista aktiivipyörätuolia, ja jos rahaa löytyy riittävästi, voi ostaa mallin, joka autoissa vastaisi Porchea. Säätöjä ja ulkonäköä löytyi. Sellaisella tuolilla voisi itsekin lähteä liikkeelle. Mukavuutta haluaville löytyy sohvamalleja ja tuolimalleja, joilla voi siirtyä suoraan autoon. Tuoleihin löytyy myös jos jonkinlaista lisävarustetta ja tuunausteippiä. Apuvälineen ei aina tarvitse olla harmaa ja tylsä, vaan siitä voi tehdä omaan tyyliin sopivan käyttöesineen.

Eräs mielenkiintoisimmista uusista innovaatioista, jonka matkalla näimme, oli portaat, jotka muuttuvat nostimeksi. Sisätiloihin soveltuva ratkaisu sopisi moneen paikkaan, jossa on sekä portaita että nostinta tarvitsevia käyttäjiä. Erilaisilla apuvälineillä ja teknologisilla ratkaisuilla pystytään myös ikääntyneitä tukemaan ja heidän kotiympäristönsä muuttamaan turvallisemmaksi asua ja ikääntyä. 

Oli myös mukava nähdä, että suomalaisia innovaatioita ja yrityksiä oli messuilla mukana. Düsseldorfin matka antoi uutta intoa opiskeluun ja laajensi mukavasti näkökulmaamme hyvinvointiteknologiasta ja sen merkityksestä nyt ja tulevaisuudessa.

Messuilla tuunattuja kattonostimia ihmettelemässä vasemmalta Elina, Lea-ope, Kirsi ja Sirpa

Messuterveisin: Sirpa, Kirsi, Elina, Miina ja ope Lea

Hyvinvointiteknologia-alaa opiskelemaan

Hyvinvointiteknologian ylempi AMK -koulutusohjelma (YHYTE) on tarkoitettu tekniikan alan ja sosiaali-/terveysalan ammattilaisille

Ylemmän AMK -tutkinnon avulla voi päivittää, syventää, laajentaa ja täydentää omaa osaamistaan. Monimuoto-opiskelun ansiosta opinnot voi suorittaa työn ohessa. Opiskelu on maksutonta. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto tuottaa saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin ja tehtäviin kuin yliopistossa suoritettu ylempi korkeakoulututkinto.

Kuka voi hakea koulutukseen?
Pohjakoulutusvaatimuksena on tekniikan alan YHYTE koulutusohjelmaan insinöörin korkeakoulututkinto. Lisäksi vaaditaan alan työkokemusta vähintään kolme vuotta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Sosiaali- ja terveysalan YHYTE koulutusohjelmaan pohjakoulutusvaati-muksena on bioanalyytikon, ensihoitajan, fysioterapeutin, kätilön, röntgenhoitajan, sairaanhoitajan, sosionomin tai terveydenhoitajan AMK -tutkinto ja tämän jälkeen hankittu vähintään kolmen vuoden työkokemus alalta.

Aiemmin opistoasteen tai ammatillisen korkea-asteen tutkinnon (tutkinto voi olla miltä koulutusalalta tahansa) suorittaneelta, joka on sittemmin suorittanut vaaditun korkeakoulututkinnon, hyväksytään työkokemukseksi opisto- tai ammatillisen korkea-asteen tutkinnon jälkeen hankittua työkokemusta. Myös tällöin alan työkokemusta tulee olla vähintään kolme vuotta.

Mitä koulutuksessa opiskellaan?
Hyvinvointiteknologian koulutusohjelman keskeiset sisällöt ovat esteetön rakentaminen, apuvälineteknologia, terveydenhuollon teknologia ja ICT- teknologia, hyvinvointialan  tuotekehitys ja projektinhallinta. Opetussuunnitelman painopisteinä ovat teknologian ja palveluiden kehittäminen, soveltaminen ja hyödyntäminen ihmisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi, tukemiseksi ja edistämiseksi elinkaaren eri vaiheissa. Yritysten ja organisaatioiden sekä yhteisöjen hyvinvointialan asiantuntijoiden kanssa on tarve kehittää uusia teknologisia mahdollisuuksia työn ja palvelujen kehittämiseen.

Opinnot voi suorittaa työn ohessa
Opinnot voi suorittaa 1-1,5 vuodessa työn ohessa. Opinnot toteutetaan pääosin yhdessä, samassa ryhmässä opiskellen (tekniikan ja sosiaali- ja terveysalan opiskelijat). Opinnot järjestetään monimuoto-opintoina. Lähiopetusta on kahtena päivänä (torstai -ilta ja perjantaipäivä) noin kahden viikon välein syys- ja kevätlukukaudella. 

Tutkinto on laajuudeltaan tekniikan alalla 60 opintopistettä ja sosiaali-/terveysalalla 90 opintopistettä. Opinnot koostuvat opiskelijan opinnäytetyönään (30 op) tekemästä, hyvinvointiteknologiaan liittyvästä kehittämistehtävästä, syventävistä ammattiopinnoista (tekniikka 25 op ja so-te ala 55 op) ja vapaasti valittavista opinnoista (5 op).

Tervetuloa opiskelemaan Hyvinvointiteknologia-alan osaajaksi ja asiantuntijaksi!

Lisätiedot: Lea Saarni, Yliopettaja, p.050-3266940, email: lea.saarni(at)tamk.fi

Hyvinvointiteknologian opinnoista syvempää tietoa omaan työhön

Esteettömyys on sana ja ajatus jota käytetään nykyään paljon, mutta jota toteutetaan vielä liian vähän ympärillämme. Emme itse välttämättä huomaa liikkumis-ja toimintaesteitä arjessa, ellei jokin asia tai tapahtuma pakota meitä siihen. Fysioterapeutin työssäni kohtaan jatkuvasti tilanteita, joissa huomaan näitä epäkohtia. Teen työtä erilaisten liikkumis-ja toimintaesteisten ihmisten parissa ja heille esteettömyysongelmat ovat liiankin tuttuja. Mielenkiintoni esteettömyyteen ja ongelmien ratkomiseen onkin vain lisääntyneet vuosien mittaan, mutta pätevyyttä siihen ei ole ollut saatavilla, ennen kuin nyt.

Hyvinvointiteknologian opinnot löytyivät internetin kautta vähän sattumalta. Olin miettinyt erikoistumisopintoja ja selailin TAMKin sivuja ja tarjontaa siellä. Hyvinvointiteknologian opintoihin oli juuri loppunut haku, joten jouduin odottelemaan vuoden seuraavaa hakua. Ja odottavan aikahan on pitkä. Odotus onneksi palkittiin ja pääsin opiskelemaan tammikuussa 2012. Töissä olin puhunut jo opintielle ryhtymisestäni ja koska tein tuntitöitä, minun oli helpompi järjestää opiskeluaikaa. Ylemmän amk-opintojen hyvä puoli on myös tässä, että pystyy samalla tekemään työtä ja opiskelemaan. Taloudellisesti olisi ollut aivan mahdotonta järjestää asiaa mitenkään muuten.

Esteettömyyskartoittajan pätevyys

Hyvinvointiteknologian opinnoista sitten löytyikin minulle juuri tarvittavat Rakennetun ympäristön esteettömyys -opinnot. Näistä opinnoista saan haluamani esteettömyyskartoittajan pätevyyden. Toki tässä tulee paljon muitakin, itselle aivan uusia aineita opittua ja on ollut hienoa jakaa muiden opiskelijoiden kanssa tietotaitoja omista ammateista. Varsinkin kun sitä pääomaa on monelle kertynyt monia vuosia. Mutta omaa työuraani ajatellen, voisin tehdä joskus esteettömyyskartoittajan / -asiamiehen tehtäviä omassa kaupungissani. Ja jos sellaista ei vielä löydy, niin ainahan voi sellaisen toimen pistää vireille...

Opiskelut ovat vielä puolimatkassa, mutta olen tykännyt taas vuosien tauon jälkeen opiskelusta. Kesäloman jälkeen oli toki haasteellista taas orientoitua opiskelemaan, kun rästitehtäviäkin oli kasaantunut perhe-elämän haasteiden vuoksi. Vaikka aina ei mene niin kuin on suunnitellut, on hyvä että opettajat kannustavat ja tukevat opiskelua ja tsemppaavat jatkamaan, vaikkakin sitten omassa tahdissa. Tieni on avoin uusiin haasteisiin.

Teksti: Serenella Forma

Uudet hyvinvointiteknologian opiskelijat aloittivat

Tästä se alkaa! Tällainen innostunut joukko hyvinvointiteknologian uusia opiskelijoita aloitti opintonsa tammikuussa 2012. Valokuvassa oikella koulutusohjelman vetäjä Lea Saarni.

Kemiantekniikan insinööri hyvinvointiteknologiaa opiskelemassa

Lähdin opiskelemaan hyvinvointiteknologiaa, koska halusin päivittää osaamiseni ja tutkintoni vastaamaan paremmin alaa, jolla työskentelen asiantuntijana. Varsinaista hyötyä koulutuksesta ei vielä ole ollut liittyen työhöni tietopalveluja myyvässä yrityksessä terveydenhuoltoalalla, mutta innovatiivisena olen keksinyt pari tuoteideaa luentojen ja seminaarien aiheista.

Tekniikan sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden yhdistäminen samaan koulutusohjelmaan on ollut erittäin onnistunut veto. Opiskelijoiden erilaiset taustat tuovat keskusteluihin joskus mielenkiintoisia näkökulmia. Varsinkin lounastauolla keskustelun aiheet ovat olleet mielenkiintoisia ja ajankohtaisia, kuten esimerkiksi eurokriisi, koululaisten keskittymiskyvyn muuttuminen, onko kaikille taattava mahdollisuus kotihoitoon jne. Keskusteluissa yhteistä on huoli ihmisistä.

Teoria siirtyy käytäntöön

Insinööriopinnoissa tehtävien painopiste oli paljolti ratkaisukeskeinen ja käytännönläheinen, kun taas tämän hetkisessä koulutuksessa lähestymistapa on melko teoreettinen. Itse nautin haasteista ja ongelmien ratkaisemisesta, mitä ainakaan ensimmäisen jakson kurssit eivät juurikaan ole vaatineet. Onneksi koulutus ei ole sentään pelkkää referointia, vaan opinnot tarjoavat myös käytännönläheistä oppimista esimerkiksi esteettömyyteen liittyvällä kurssilla.

Kurssilla on tarkoitus tehdä esteettömyyskartoitus opettajan valitsemasta kohteesta eli käytännössä tämä tarkoittaa, että menemme tutkimaan kohdetta mittavälineiden ja kartoituslomakkeiden kanssa. Tällainen kouriintuntuva teorian siirtäminen käytäntöön tuo ainakin itselleni paljon lisämotivaatiota.

Opintojen myötä tietoisuus ihmisten erilaisista tarpeista ja rajoitteista on vaikuttanut esimerkiksi siihen, mitä tulevaisuudessa asunnolta haluan ja miten toimiva koti on järkevä toteuttaa. Tällä ymmärryksellä lisään myös asunnon arvoa mahdollisessa myyntitilanteessa. Opinnot ovat myös vaikuttaneet kaupungilla liikkumiseeni, sillä nykyään huomioin paremmin kanssaihmiset ja osaan avustaa ihmisiä, jotka käyttävät erilaisia apuvälineitä. Esimerkiksi pyörätuoli oli minulle käytännössä vieras menopeli ja nykyisin en yhtään vierasta auttaa kyseisellä apuvälineellä liikkuvaa, kun tiedän miten kyseinen apuväline toimii.

Teksti: Marko Suvila

Hyvinvointiteknologiasta uusi ura

Olin pitkään miettinyt ja etsinyt itselleni uutta uraa, kun jossain vaiheessa palaan pitkän hoitovapaan jälkeen työelämään. Hyvinvointiteknologia kuulosti mielenkiintoiselta, monipuoliselta ja ajankohtaiselta. Hakiessani koulutukseen minulla ei ollut käsitystä siitä mitä hyvinvointiteknologia oikeastaan tarkoittaa. En tiennyt mitä kaikkea se pitää sisällään, miten sitä voi opiskella ja millaisissa tehtävissä voisin koulutuksen jälkeen työskennellä. Olin toki lukenut hakuoppaasta koulutuksen kuvauksen, mutta kuitenkin mieleni koulutuksen alkaessa oli täynnä kysymyksiä.

Opinnot alkoivat tammikuussa 2012. Alkuun liiankin helpon oloisesti. Verkkaisen alun jälkeen todellisuus iski: paljon haastavia tehtäviä lyhyehköillä palautusajoilla ja opinnäytetyötäkin piti aloitella. Siis työtä, jonka avulla voisi saada jalkansa alan työnantajan oven rakoon! Juuri opinnäytetyön aloittaminen tuntuikin vaikeimmalta; miten keksiä aihe tai edes aihepiiri parin viikon opiskelun jälkeen, kun ei vielä tiennyt mitä mahdollisuuksia hyvinvointiteknologia tarjoaa? Aihe kuitenkin löytyi. Mutta ehkä nykyisellä tietämyksellä ja ymmärryksellä valinta olisi ollut toinen.

Puolen vuoden opiskelun jälkeen olen itselleni selittänyt hyvinvointiteknologian tarkoittavan kaikkea sitä teknologiaa, joka tähtää hyvinvointimme parantamiseen. Tätä teknologiaa voikin havaita hyvin monissa asioissa. Esimerkkeinä tästä on turvaranneke, rollaattori, sykemittari, liesivahti, verenpainemittarit kotimittauksiin, matkapuhelinten terveyssovellukset, pelikonsolien liikuntapelit ja lukemattomat muut.

Opiskeltavat aihepiirit ovat olleet mielenkiintoisia. Ja ainakin minulle lähes kaikki uusia asioita, vain pieni osa on tuttua aikaisemmista bioanalytiikan opinnoistani. On ollut projektinhallintaa, terveysteknologiaa, tilastotiedettä, tutkimuksellista kehittämistyötä, käytettävyyttä sekä esteettömyyttä. Toistaiseksi mielenkiintoisin hyvinvointiteknologian opintojakso on ollut Rakennetun ympäristön esteettömyys. Opintojaksoihin on sisältynyt paljon tehtäviä tenttien sijaan. Monet tehtävistä on toteutettu ryhmätyöskentelynä. Niiden tekeminen on onnistunut etätyöskentelynä sähköpostien avulla ja lähipäivien aikana pidetyillä lyhyillä palavereilla. Olen aikaisemmin ajatellut, että minulle sopii paremmin yksilötehtävät. Nyt kuitenkin olen ymmärtänyt ryhmätyön vahvuuden: eri lähtökohdista tulevat opiskelijat auttavat ja tukevat toisiaan tehtävien tekemisessä. Tehtäviin myös panostaa enemmän, koska jokaisen osuus vaikuttaa myös toisten suoriutumiseen ja arvosanaan. 

Rakennetun ympäristön esteettömyys

Esteettömyys on laaja kokonaisuus, joka koostuu rakennetun ympäristön esteettömyyden lisäksi siitä, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus osallistua sujuvasti työntekoon, harrastuksiin kulttuuriin ja opiskeluun. Myös palvelujen saatavuus, välineiden käytettävyys, tiedon ymmärrettävyys ja mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksen tekoon kuuluvat esteettömyyteen. Vaikka esteetön ympäristö on välttämätön etenkin eri tavoin toimimisesteisille ja ikääntyneille henkilöille, parantaa se jokaisen elämänlaatua helpottamalla osallistumista ja toimintaa. Se myös antaa toimimisrajoitteisille ja ikääntyville mahdollisuuden omatoimiseen ja itsenäiseen arkeen.

Yksi tärkeä syy esteettömän ympäristön luomiseen on se, että ikääntyneiden osuus kasvaa voimakkaasti vuosien 2015 -2030 välillä suurten ikäluokkien alkaessa ikääntyä. Samaan aikaan työikäisten osuus laskee noin 7 prosenttiyksikköä. Kaikkein voimakkaimmin kasvaa hyvin iäkkäiden, yli 85- vuotiaiden, osuus. Lasten ja nuorten osuus pysyy lähes nykyisellä tasolla. Ikääntyneiden määrän kasvaessa lisääntyy myös vanhuksille suunnattujen palvelujen tarve. Jos kotona asumista ei tueta, tarvitaan lisää paikkoja laitoshoitoon. Esteettömällä ympäristöllä voidaan tukea sitä, että kotona pärjätään mahdollisimman pitkään.

Panostamalla esteettömyyteen ympäristöä ja sen toimintoja suunniteltaessa ja toteutettaessa, voidaan myöhemmässä vaiheessa välttyä tarpeiden muuttumisen aiheuttamien korjaustöiden kustannuksilta. Koska esteettömän ympäristön suunnittelu ja toteutus vaatii monialaista asiantuntemusta, työllistää se henkilöitä monilla aloilla (esim. esteettömyyskartoittaja, rakennusinsinööri, tuotesuunnittelija ym.).

Rakennettu ympäristö on esteetön silloin, kun se on kaikkien käyttäjien kannalta toimiva, turvallinen ja miellyttävä käyttää. Hyvinvointiteknologian koulutusohjelmassa opiskellaan rakennetun ympäristön esteettömyyttä. Kurssilla opiskellaan rakennetun ympäristön toimintarajoituksia, esteettömän ympäristön ominaisuuksia ja tunnusmerkkejä, esteettömyyttä edistävää lainsäädäntöä ja ohjeistoa, liikkumista ja toimintaa auttavia apuvälineitä, rakennuttamisprosessia ja sen sopimuskäytänteitä, vaikutuskanavia ja ympäristövisioita.

Esteettömyyden opiskelu on ollut mielenkiintoista, opiskelumateriaali havainnollistavaa ja opettajat innostavia. Harjoitustöiden muodossa on päässyt itsekin havainnoimaan ympäristön esteettömyyttä ja kokeilemaan esteettömyyskartoitusten tekoa. Kurssin myötä on oppinut katsomaan ympäristöään uusin silmin, huomioiden monia asioita mihin ei ennen ole kiinnittänyt huomiota. On huomannut miten uskomattoman paljon ja miten monin tavoin rakennettu ympäristö voi rajoittaa toimimista!

Teksti: Riitta Kallioniemi